Viikonloppuna kisattiin kääpiöpinserien rotumestaruuskisat. Ollaan lähes joka vuosi osallistuttu kisoihin, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Viime vuonna sijoituttiin Tampereella kakkosiksi pikkumineissä. Tänä vuonna kisattiin Liedossa, kotihallin naapurissa. Pikkumineissä huikeat kaksi osallistujaa tällä kertaa! :D Kääpiöpinserien rotumestaruus ratkotaan kahden radan yhteistuloksessa, eli jos hyllyttää, ei pääse seuraavalla radalla mittelöimään tittelistä. Meillä oli "onnea" viikonloppuna, sillä kisattiin kolme starttia, joista keskimmäistä ei laskettu mukaan mestaruuteen. Hyllytettin keskimmäinen rata ja tehtiin mestaruusradoilta tuplanolla! Joo olinhan mä aika jännittynyt ja ohjaus ei ollut itselle tavallista, olin myös flunssassa. Kyllä sitä aina vaan pukkaa jännittämään kun "mestaruuksista" kisataan. Manu kisasi tosiaan tokavikat viralliset kisansa, haluan että se jää eläkkeelle kotikisoissa joten ensi kuussa ATT:llä on SE hetki. Näissä mestaruuskisoissa, tuntui että Manu oli jotenkin tahmea, kepeillä vaikutti hitaalta. No onhan pappa jo 10,5v ja ollaan tosi vähän treenattu ja kisattu= säästelty, joten ei sitä voi olettaa että toisella enää kuntoa olisi. Katselin kuitenkin meidän etenemää, niin aika samoissa mentiin kuin edellisissäkin. Ehkä se kontrasti maksikoira Teuvon ja mini-Maukan välillä hämää. Mähän olen treenannut enemmän Teuvon kanssa nykyään. Oli kuitenkin ihanaa mennä Manun kanssa. Aina olen osannut arvostaa yhdessä menemistä, mutta jotenkin tässä hommassa kun tietää että kohta tää loppuu on jotenkin vielä enemmän sitä tunnetta. Toisaalta surettaa mutta toisaalta hirveä ilo miten kauan ollaan saatu tehdä yhdessä <3 Olihan myös hieno vihdoin onnistua ja voittaa se ykkössija näistä rotumestaruuksista. Alla tunnelmia kisoista !
Niinkuin videolta näkyy, ohjaaja on vähän pää jäässä ja nokka tukossa :D
AgiNotesin avulla olen pystynyt seuraamaan hyvin meidän edistymistä. Manun osalta se on enemmän tilastojen seuraamista kisoista. Mutta Teuvon kanssa saan enemmän dataa siitä mitä meidän tulisi milloinkin treenata ja pidän hänen treeneistä tietysti päiväkirjaakin.
Pikkuminien ansiosta Manun nopeus on kasvanut. Nollavarmuus meillä on ollut pitkän aikaa kohdillaan <3
Meillä on uusi yhteistyökumppani AgiNotes <3 Olen käyttänyt sovellusta nyt vuoden, saaden parempia tuloksia koirieni kanssa. Mikä ilo siis saada kuulua Team AgiNotesiin!
Alla vielä teksit joka löytyy yllä olevasta linkistä.
I’m Petra Malin, an agility competitor and coach from Finland. I have three dogs, a miniature pinschers Manu and Ani, and Australian kelpie Teuvo. Manu is almost ten and he’s my first dog. With him we’ve had an incredible journey in agility world. Nine years ago I’d never been able to imagine what we would experience together! We have 4 team medals from the Nationals, 3 team medals from district championships and one medal from individuals in district championships. All of my three dogs are Finnish agility and jumping champions. However, more important that any success is the journey we’ve had together.
And then, Teuvo, 5 years, is a very reactive and intensive dog and we’ve work so hard to get where we are now. Learning the handling of a large dog felt like a totally new sport. Teuvo has taught me a lot about dog training in general! Now all the hard work pays off and I can enjoy our runs with a very skilled dog who often surprises me positively. Of course, we still have work to do, since you’re never ready in agility.
My head is full of training ideas and sometimes I feel I get overwhelmed with all the things we should focus on.
AgiNotes has helped me concentrate on specific skill areas and my training has become more consistent. I love to follow all the stats I get from the app and they help me concretely see our development. I have, for example, built speed to Teuvo through fitness exercising and faster obstacle performance, and this can be clearly seen in our speed development! I like the AgiNotes features and the ease of use: I get to note down all my training ideas the moment I get them, since my phone is always with me.
Kuva: Mageekuva
Sovelluksen voi ladata app.aginotes.com ja kokeilla ilmaiseksi jollet vielä ole testannut! :) Alla vielä kuvina meidän treenien tilastoja.
Teuvon nollapsrosentti (varmasti nollaprosentin nostoa). Tänä vuonna nollaprosentti on noussut huimat 5% :). Tähän nykyiseen nollaprosenttiin on tietysti vaikuttanut myös itse hyllytetyt radat jotka luonnollisesti pienentävät prosenttia.
Manun nollaprosentti näyttää hieman paremmalta :) Koira kulkee kuin ajatus niin mikäs siinä pistellessä kun on varmuutta ja vauhtia :)
Tässä vielä tilastoa Manun treeneistä
Teuvon nopeus on noussut huimasti, edelleen jäädään jonkin verran kärkikoirista, mutta sellainen 3s on tavoite että sitä enempää ei saisi jäädä tällä meidän menolla.
Teuvon treenitilastoa, suuressa fokuksessa onkin ollut puomi. Kohta fokus onkin enemmän keinutreenissä, joten kohta treenitilastot näyttävät ihan toisenlaiselta :)
Agilityn SM-kisat kisattiin Vantaalla 24.-25.8.2019, kauan odotettu viikonloppu ja tätä varten treenattu agilitya, peruskuntoa ja "kerätty" SM-nollia. Tämä vuosi oli siitäkin jännittävämpi, että kisakin molempien poikien kanssa. Manun viimeiset SM-kisat ja Teuvon ihka ensimmäiset. Teuvon kanssa olisi aikaisempina vuosina ollut varmasti mahdollisuutta saada nollat kasaan, mutta juoksupuomin kouluttamisessa meni oma aikansa ja kausista tuli rikkonaiset. Lähdin ystäväni Sonian kanssa jo yhteiseksi perinteeksi muodostuneelle reissulle ja ihana siskoni majoitti meidät jälleen <3. Tällä kertaa tosiaan mukana oli Sonian sheltti Stella ja minun Manu ja Teuvo. Teuvon läsnäolo tuo aina oman jännityksensä sillä hän osaa julkisilla paikoilla olla aika sähläävä ja reaktiivinen ja vaatii minun erityishuomiotani aina. Käytiin perjantaina jo pystyttämässä teltan ja viemässä kaikki tarpeellinen sinne. Muunmuassa patja, tyynyt ja peitot. Kyllä kuit aivan oikein, meillähän oli pitkä viikonloppu ja päivät tulossa :D. Saatiin myös pystytettyä koirien häkit ym valmiiksi, jottei kisapäivänä menisi tähän aikaa. Manun startti kun oli lauantaina jo liki ysiä aamulla. Lauantaina tosiaan herättiin aikaisin ja lähdettiin kisapaikalle. Rataantutustuminen meni jokseenkin haikeissa tunnelmissa tietäen että Manun kanssa olemme täällä viimeistä kertaa. Jopa tätä kirjoittaessani huomaan kuinka silmiini menee roskia :'(. Rataantutustumisessa minulla oli myös jokseenkin paha olo, aivan ihmeellistä tunteiden vuoristorataa. Sonia piti Manua rataantutustumisemme ja kun poistuin kentältä hän tuli minua vastaan itkien ja siinä me sitten itkimme yhdessä Manu kainalossa. Siinä sitten yritin kasata itseni valmistautuakseni ratasuoritukseen. Starttimme oli kuitenkin melko alussa ja pikkuminit menivät erittäin nopeasti, olihan kyseessä myös hypäri. Radalle päästessä kaikki pahaolo ja haikeus unohtui ja olin vain onnellinen kun saamme mennä. Meillä oli mukavaa ja on ihan parasta mennä oman luottopakkinsa kanssa yhdessä. Harmillisesti Manu hieman liukastui, koska edellisenä iltana oli satanut taivaan täydeltä ja aamulla kenttä oli vielä todella liukas. Liukastuminen ei onneksi ihan kamalan näköinen ollut ja jatkoin radan loppuun, Manu liikkui hyvin. Kohtaloksemme radalla koitui keppien sisäänmeno josta tulikin sitten viisi virhepistettä. Olisihan se ollut aivan mahtavaa päästä viimeistä kertaa finaaliin. Ensimmäisissä SM-kisoissamme 2013 päästiin finaaliin ja vedettiinkin koko viikonloppuna nollat kaikilta radoilta. Mutta tänä vuonna meno oli virhettä lukuunottamatta kyllä todella hyvää menoa. Maalissa juhlimme, oma haikeus oli muuttunut onnellisuudeksi ja ihme kyllä en edes yhtään itkenyt maaliin tultua. Onhan meillä ollut ihan uskomaton agilityura sekä SM-kisat. Nämä olivat meidän seitemännet! SM-kisat ja Manulla on joka vuosi kisatessaan ollut oikeus osallistua. Alla Manun yksilörata (myös joukkueradat videolla)
Kaikki ylläolevat kuvat: Anne Barck
Kuvassa Sonia ja Minä Manun rataantutustumisen jälkeen. Agility on kyllä tuonut elämääni tärkeitä ystäviä <3
Teuvon yksilörata oli erittäin hieno. Okei hän oli aika villinä kaikesta häiriöstä, mutta pysyi kuitenkin lähdössä ja luki ohjaustani. Toiseksi viimeiselle esteelle mennessä minulta loppui usko ja sössin ratamme kahden kiellon verran. Tietää ainakin että nyt saa treenata takaaleikkauksia ;) Tämä oli erittäin hyvä arvokisakokemus meille ja näitä tarvitsemme ehdottomasti lisää, koska näissä Teuvon kierrokset nousevat ihan älyttömästi.
Ylläolevat kuvat: Anne Barck
Kaksi ylläolevaa kuvaa: Jukka Pätynen/Koirakuvat
Sunnuntaina kisattiin joukkuekisat. Näissä joukkuekisoissa on aina sitä jotain. Ja tänä vuonna tosiaan molemmat pojat olivat seuramme Agility-Team Turku Ry:n joukkueessa! Miten huikea juttu :) Teuvon kanssa minua tosiaan jännitti kovasti mennä joukkueradalle, sillä sen kanssa nämä tilanteet on vielä niin uusia etten tiennyt mitä koko kisasta mahtaa tulla ja miten kontaktit esim toimivat, joiden eteen ollaan tehty valtavasti työtä. Esim A-este on sellainen joka vireen noustessa olisi kiva suorittaa yhdellä laukalla ja tämän takia ollaan monia A-esteitä uusittu ja sen takia hyllytetty ratojamme. Joukkuekisassa kun ei voi mennä hyllyttämään tahallisesti. Joukkuekisa oli tänä vuonna erilainen. Ensin kisattiin karsintarata, joka oli hyppyrata ja kaikki joukkueen jäsenet juoksivat oman ratansa ja näistä tietty määrä joukkueita pääsi finaaliradalle. ATT:n minien karsintaradalla tehtiin joukkueemme kanssa kolme nollaa. Ainoina kaikista joukkueista. Ja niitä oli kyllä monta. Voitettiin siis karsintarata. ATT:n maksit tekivät myös kolme nollaa ainoana joukkueena ja voitetiin myös se (Kiitos ei kuulunut minulle sillä Teuvon kanssa hyllytettiin lähes jokaiseen kohtaan..)! Joukkuetoverit vetivät kyllä uskomatonta settiä. Nämä joukkueen voitot tarkoittivat sitä että 10 joukkuetta pääsi finaaliin ja finaali ratkottaisiin käänteisessä järjestyksessä. Oli kyllä ihan huikea fiilis, vaikka Teuvon hyllyttämiset harmittikin. Uskon että se keräsi liikaa kierroksia ja häiriötä levottomasta odottelupaikasta ja se että en saanut karsinassa palkattua sitä otolliseen mielentilaan, tätä pitää alkaa treenata enemmän myös viikottaisissa treeneissä. ATT:n maksit lähtivät siis finaalissa viimeisinä, joukkueessa tehtiin hyviä suorituksia (Me ei Teuvon kanssa tehty, vaan hyllytimme jälleen ja otimme virheitä pitkin matkaa..) ja joukkueemme oli 4. kaikista joukkueista. Todella lähellä mitalisijasta. ATT:n minien joukkue taasen korjasi koko potin murskavoitolla tehden NELJÄ (!) nollaa eli ollen ainoa joukkue joka teki nollatuloksen yhteistuloksissa. Alla oleva kuva puhukoon puolestaan :D
Oliko kyllä niin uskomaton joukkuehenki meidän tiimillä, kiitos asianosaiset <3 Ja jälleen oli hienoa pistellä Manun kanssa töppöstä toisen eteen ja tehdä oma osuutemme joukkueen eteen. Finaaliradalla lähdimme joukkueessa kolmantena ja maaliin tullessa puhtaalla suorituksella, tiesin että se oli siinä, me voitettiin ja nyt Sonia saa vielä parantaa meidän aikaamme. Että empä olisi kyllä uskonut että tämä mitali olisi SM-joukkuekisassa mahdollista kolmannen kerran peräkkäin ja vielä Manun viimeisten kisojen kunniaksi. Aivan uskomatonta :) Alla fiiliksiä vielä!
Manu kisaa tosiaan joukukuussa viimeiset kisat kotikisoissa ATT:llä, erittäin haikein fiiliksin, mutta myös tavallaan helpottuneiin fiiliksin. Manu on ansainnut eläkepäivänsä ja voi tästä lähin höntsäillä silloin tällöin. Ehkä alamme rallytokoilemaan taas enemmän. Saan myös agilitynosalta keskittyä nyt yhteen koiraan, Teuvoon!
On tullut taas aika vuosittaiselle blogin päivitykselle...
Tehdäänpä siis katsaus menneeseen vuoteen 2018
Vuosi 2018 oli kisatäyteinen vuosi vaikka startit Manun kanssa pienentyivät huimasti ja Teuvo aloitti toukokuussa kisailemaan myös agilityratoja. Käännekohta tapahtui loppuvuodesta Tampereella, kun Manu mitattiin pikkuminiksi, ja sai näin tullen hieman lisäaikaa ennen eläköitymistä. Tarkkana täytyy papan kanssa olla ettei treenaa liikaa/kisaa sekä myös huolehtii kuukausittaisista fysioterapia-ajoista. Ollaankin säännöllisesti saatu käydä Turun Koirafysiossa Tanjan taikakäsissä.
Ei vuosi 2018 ollut hullumpi vuosi tuloksellisesti ollenkaan. En vieläkään voi ymmärtää että nämä kaksi viimeistä vuotta ovat olleet ihan huikeita. Jotenkin myös pahalta tuntuu että kohta tämä kaikki Manun kanssa loppuu. Toivoin kuitenkin että saamme tämän vuoden syksyyn kisailla vielä viimeiset kisat mm. SM-kisat sekä seuramestaruuskisat. Suurempia tulos- tai kehitystavoitteita meillä ei ole, aiotaan vaan nauttia matkasta. Odotan kuitenkin paljon pääsyä pikkuminien SM-kisoihin. Loppuvuodesta alammekin keksiä muita hommia tai keskitytään entistä enemmin sohvalla makoiluun. Alla siis kuluneen vuoden saavutuksia.
Ensimmäiset EO-karsinnat Vantaa (tuplanolla pienellä yliajalla)
8.12. Lieto, triplanollavoitto + SERT-H -> FI AVA-H
Kasassa mineistä 5 SM-nollaa ja pikkumineistä 6 SM-nollaa
Päälimmäisenä mielessä toki SM-kisat, jossa teimme Manun kanssa omalla tasollamme hienon nolla tuloksen. Harmillisesti yksilökisassa kaaduin naamalleni, muutoin rata oli hieno ja Manu kulki hyvin! Ahvenanmaan reissu oli taas unohtumaton, siellä sitä jotenkin tuppaa vetämään itsestään kaiken ja tekemään hienoja ratoja. 8.12 vedimme omissa kotikisoissa triplanollavoitot sekä Manusta tuli Suomen Hyppyvalio! Voiko olla hienompaa tapaa päättää kisavuosi? <3
Manun ratoja 2018
Manu SM-joukkuehopea kukituksen jälkeen
Manu SM-kisoissa, kuva: Anne Barck
Manu SM-kisoissa, kuva: Anne Barck
Manu Seuramestaruuksissa
Manu ja Ani seuramestaruus-palkintojen jälkeen
Teuvon kulunut vuosi:
Saimme Teuvon kanssa toukokuussa 2018 juoksupuomin siihen kuntoon, että pääsimme virallisiin kisaamaan. Kisoissa onnistumisprosentti on ollut tasan 100%, olen tästä todella yllättynyt sillä usein treeneissä joudumme palaamaan askelia reippaasti taaksepäin ja esim käännökset ovat tuottaneet päänvaivaa. Teuvo kastroitiin toukokuussa, joten taukoa tuli heti treenaamisesta toukokuun kisojen jälkeen. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen päätöksestä kastroida Teuvo. Sen ahdistuneisuus on helpottanut erittäin paljon, ja välillä tuntuu kuin se olisi toinen koira. Ruoka maistuu jopa liikaakin ja siitä on tullut erittäin ahne. Ainainen pissan lutkuttaminen ja "jöpöttely" on jäänyt unholaan :D Kastrointitauolta asti palattuamme, ollaan keskitytty peruskunnon rakentamiseen mm. pyörälenkkien ja uimisen ohella. Näin talvella tehden pitkiä lenkkejä entistä enemmän. Myös Vetreellä koiralla ollaan käyty vastavirta-altaalla. Tästä saadaankin meille toivottavasti mukava peruskuntotreenimuoto talveksi.
Tosiaan kisarintamalla ollaan saatu onnistumisia ja askelmerkity kohdalleen, jotka ovat näkyneet sm-nollina, matkaa on vielä paljon, mikäli haluamme elokuun karkeloihin. Olen jo pitemmän aikaa ollut Teuvon kanssa tyytyväinen, mikäli onnistumme olemaan lähdössä nätisti ja puomi toimii. Kaikki muu onkin ollut tähän asti plussaa. Haluan säilyttää itselläni kivan tekemisen meiningin, mutta yrittää myös asettaa meille enemmän tavoitteita.
Tavoitteena 2019 olisi saada oma ohjaukseni sujuvammaksi, antaa Teuvon itsenäisesti mennä vielä entistä enemmän ja opettaa yksittäistä esteopetusta entistä paremmaksi. Esim keinun kanssa meillä on työstämistä, puomin sekä itsenäisten keppien kanssa. Kepit pitäisi nyt saada mahdollisimman nopeasti tehtyä kuuriluontoisesti, niin että Teuvo kestää omaa liikehäiriötäni ja erilaisia ohjauksia etenkin keppien lopussa. Meille useat virheet ovatkin kisoissa tulleet kepeiltä. Uskon että kun nämä palikat saadaan kasaan ja alle eheitä ratoja, niin plussana tulevat ne puhtaat radat ja näillen ollen löydämme itsemme Vantaalta SM-kisoista. Sivutuotteena toivon tottakai että valioituminen tapahtuisi tänä tai ensivuonna. Meillä on ollut muutoksia viime vuodesta alkaen treenirintamalla kun vaihdoimme treeniryhmää ATT:lla. Nyt vuodesta 2019 meillä vaihtuu jälleen kouluttaja ja alamme treenata viikoittain Tyynin ryhmässä. Mielenkiinnolla odotan mitä ensi vuosi tuo tullessaan ja toivon että pääsisimme kisailemaankin säännöllisemmin. Tässä Teuvon 2018 agilitykisaratoja:
Teuvon treenejä:
Tässä vielä juoksariprojekti, jota vuoden hinkkasimme enemmän ja vähemmän :D
Lopussa muutama jouluinen kuva pienistä tontuista, kuvannut Rita Larjava/Mageekuva
