Viikonloppuna kisattiin kääpiöpinserien rotumestaruuskisat. Ollaan lähes joka vuosi osallistuttu kisoihin, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Viime vuonna sijoituttiin Tampereella kakkosiksi pikkumineissä. Tänä vuonna kisattiin Liedossa, kotihallin naapurissa. Pikkumineissä huikeat kaksi osallistujaa tällä kertaa! :D Kääpiöpinserien rotumestaruus ratkotaan kahden radan yhteistuloksessa, eli jos hyllyttää, ei pääse seuraavalla radalla mittelöimään tittelistä. Meillä oli "onnea" viikonloppuna, sillä kisattiin kolme starttia, joista keskimmäistä ei laskettu mukaan mestaruuteen. Hyllytettin keskimmäinen rata ja tehtiin mestaruusradoilta tuplanolla! Joo olinhan mä aika jännittynyt ja ohjaus ei ollut itselle tavallista, olin myös flunssassa. Kyllä sitä aina vaan pukkaa jännittämään kun "mestaruuksista" kisataan. Manu kisasi tosiaan tokavikat viralliset kisansa, haluan että se jää eläkkeelle kotikisoissa joten ensi kuussa ATT:llä on SE hetki. Näissä mestaruuskisoissa, tuntui että Manu oli jotenkin tahmea, kepeillä vaikutti hitaalta. No onhan pappa jo 10,5v ja ollaan tosi vähän treenattu ja kisattu= säästelty, joten ei sitä voi olettaa että toisella enää kuntoa olisi. Katselin kuitenkin meidän etenemää, niin aika samoissa mentiin kuin edellisissäkin. Ehkä se kontrasti maksikoira Teuvon ja mini-Maukan välillä hämää. Mähän olen treenannut enemmän Teuvon kanssa nykyään. Oli kuitenkin ihanaa mennä Manun kanssa. Aina olen osannut arvostaa yhdessä menemistä, mutta jotenkin tässä hommassa kun tietää että kohta tää loppuu on jotenkin vielä enemmän sitä tunnetta. Toisaalta surettaa mutta toisaalta hirveä ilo miten kauan ollaan saatu tehdä yhdessä <3 Olihan myös hieno vihdoin onnistua ja voittaa se ykkössija näistä rotumestaruuksista. Alla tunnelmia kisoista !
Niinkuin videolta näkyy, ohjaaja on vähän pää jäässä ja nokka tukossa :D
AgiNotesin avulla olen pystynyt seuraamaan hyvin meidän edistymistä. Manun osalta se on enemmän tilastojen seuraamista kisoista. Mutta Teuvon kanssa saan enemmän dataa siitä mitä meidän tulisi milloinkin treenata ja pidän hänen treeneistä tietysti päiväkirjaakin.
Pikkuminien ansiosta Manun nopeus on kasvanut. Nollavarmuus meillä on ollut pitkän aikaa kohdillaan <3
Meillä on uusi yhteistyökumppani AgiNotes <3 Olen käyttänyt sovellusta nyt vuoden, saaden parempia tuloksia koirieni kanssa. Mikä ilo siis saada kuulua Team AgiNotesiin!
Alla vielä teksit joka löytyy yllä olevasta linkistä.
I’m Petra Malin, an agility competitor and coach from Finland. I have three dogs, a miniature pinschers Manu and Ani, and Australian kelpie Teuvo. Manu is almost ten and he’s my first dog. With him we’ve had an incredible journey in agility world. Nine years ago I’d never been able to imagine what we would experience together! We have 4 team medals from the Nationals, 3 team medals from district championships and one medal from individuals in district championships. All of my three dogs are Finnish agility and jumping champions. However, more important that any success is the journey we’ve had together.
And then, Teuvo, 5 years, is a very reactive and intensive dog and we’ve work so hard to get where we are now. Learning the handling of a large dog felt like a totally new sport. Teuvo has taught me a lot about dog training in general! Now all the hard work pays off and I can enjoy our runs with a very skilled dog who often surprises me positively. Of course, we still have work to do, since you’re never ready in agility.
My head is full of training ideas and sometimes I feel I get overwhelmed with all the things we should focus on.
AgiNotes has helped me concentrate on specific skill areas and my training has become more consistent. I love to follow all the stats I get from the app and they help me concretely see our development. I have, for example, built speed to Teuvo through fitness exercising and faster obstacle performance, and this can be clearly seen in our speed development! I like the AgiNotes features and the ease of use: I get to note down all my training ideas the moment I get them, since my phone is always with me.
Kuva: Mageekuva
Sovelluksen voi ladata app.aginotes.com ja kokeilla ilmaiseksi jollet vielä ole testannut! :) Alla vielä kuvina meidän treenien tilastoja.
Teuvon nollapsrosentti (varmasti nollaprosentin nostoa). Tänä vuonna nollaprosentti on noussut huimat 5% :). Tähän nykyiseen nollaprosenttiin on tietysti vaikuttanut myös itse hyllytetyt radat jotka luonnollisesti pienentävät prosenttia.
Manun nollaprosentti näyttää hieman paremmalta :) Koira kulkee kuin ajatus niin mikäs siinä pistellessä kun on varmuutta ja vauhtia :)
Tässä vielä tilastoa Manun treeneistä
Teuvon nopeus on noussut huimasti, edelleen jäädään jonkin verran kärkikoirista, mutta sellainen 3s on tavoite että sitä enempää ei saisi jäädä tällä meidän menolla.
Teuvon treenitilastoa, suuressa fokuksessa onkin ollut puomi. Kohta fokus onkin enemmän keinutreenissä, joten kohta treenitilastot näyttävät ihan toisenlaiselta :)
Agilityn SM-kisat kisattiin Vantaalla 24.-25.8.2019, kauan odotettu viikonloppu ja tätä varten treenattu agilitya, peruskuntoa ja "kerätty" SM-nollia. Tämä vuosi oli siitäkin jännittävämpi, että kisakin molempien poikien kanssa. Manun viimeiset SM-kisat ja Teuvon ihka ensimmäiset. Teuvon kanssa olisi aikaisempina vuosina ollut varmasti mahdollisuutta saada nollat kasaan, mutta juoksupuomin kouluttamisessa meni oma aikansa ja kausista tuli rikkonaiset. Lähdin ystäväni Sonian kanssa jo yhteiseksi perinteeksi muodostuneelle reissulle ja ihana siskoni majoitti meidät jälleen <3. Tällä kertaa tosiaan mukana oli Sonian sheltti Stella ja minun Manu ja Teuvo. Teuvon läsnäolo tuo aina oman jännityksensä sillä hän osaa julkisilla paikoilla olla aika sähläävä ja reaktiivinen ja vaatii minun erityishuomiotani aina. Käytiin perjantaina jo pystyttämässä teltan ja viemässä kaikki tarpeellinen sinne. Muunmuassa patja, tyynyt ja peitot. Kyllä kuit aivan oikein, meillähän oli pitkä viikonloppu ja päivät tulossa :D. Saatiin myös pystytettyä koirien häkit ym valmiiksi, jottei kisapäivänä menisi tähän aikaa. Manun startti kun oli lauantaina jo liki ysiä aamulla. Lauantaina tosiaan herättiin aikaisin ja lähdettiin kisapaikalle. Rataantutustuminen meni jokseenkin haikeissa tunnelmissa tietäen että Manun kanssa olemme täällä viimeistä kertaa. Jopa tätä kirjoittaessani huomaan kuinka silmiini menee roskia :'(. Rataantutustumisessa minulla oli myös jokseenkin paha olo, aivan ihmeellistä tunteiden vuoristorataa. Sonia piti Manua rataantutustumisemme ja kun poistuin kentältä hän tuli minua vastaan itkien ja siinä me sitten itkimme yhdessä Manu kainalossa. Siinä sitten yritin kasata itseni valmistautuakseni ratasuoritukseen. Starttimme oli kuitenkin melko alussa ja pikkuminit menivät erittäin nopeasti, olihan kyseessä myös hypäri. Radalle päästessä kaikki pahaolo ja haikeus unohtui ja olin vain onnellinen kun saamme mennä. Meillä oli mukavaa ja on ihan parasta mennä oman luottopakkinsa kanssa yhdessä. Harmillisesti Manu hieman liukastui, koska edellisenä iltana oli satanut taivaan täydeltä ja aamulla kenttä oli vielä todella liukas. Liukastuminen ei onneksi ihan kamalan näköinen ollut ja jatkoin radan loppuun, Manu liikkui hyvin. Kohtaloksemme radalla koitui keppien sisäänmeno josta tulikin sitten viisi virhepistettä. Olisihan se ollut aivan mahtavaa päästä viimeistä kertaa finaaliin. Ensimmäisissä SM-kisoissamme 2013 päästiin finaaliin ja vedettiinkin koko viikonloppuna nollat kaikilta radoilta. Mutta tänä vuonna meno oli virhettä lukuunottamatta kyllä todella hyvää menoa. Maalissa juhlimme, oma haikeus oli muuttunut onnellisuudeksi ja ihme kyllä en edes yhtään itkenyt maaliin tultua. Onhan meillä ollut ihan uskomaton agilityura sekä SM-kisat. Nämä olivat meidän seitemännet! SM-kisat ja Manulla on joka vuosi kisatessaan ollut oikeus osallistua. Alla Manun yksilörata (myös joukkueradat videolla)
Kaikki ylläolevat kuvat: Anne Barck
Kuvassa Sonia ja Minä Manun rataantutustumisen jälkeen. Agility on kyllä tuonut elämääni tärkeitä ystäviä <3
Teuvon yksilörata oli erittäin hieno. Okei hän oli aika villinä kaikesta häiriöstä, mutta pysyi kuitenkin lähdössä ja luki ohjaustani. Toiseksi viimeiselle esteelle mennessä minulta loppui usko ja sössin ratamme kahden kiellon verran. Tietää ainakin että nyt saa treenata takaaleikkauksia ;) Tämä oli erittäin hyvä arvokisakokemus meille ja näitä tarvitsemme ehdottomasti lisää, koska näissä Teuvon kierrokset nousevat ihan älyttömästi.
Ylläolevat kuvat: Anne Barck
Kaksi ylläolevaa kuvaa: Jukka Pätynen/Koirakuvat
Sunnuntaina kisattiin joukkuekisat. Näissä joukkuekisoissa on aina sitä jotain. Ja tänä vuonna tosiaan molemmat pojat olivat seuramme Agility-Team Turku Ry:n joukkueessa! Miten huikea juttu :) Teuvon kanssa minua tosiaan jännitti kovasti mennä joukkueradalle, sillä sen kanssa nämä tilanteet on vielä niin uusia etten tiennyt mitä koko kisasta mahtaa tulla ja miten kontaktit esim toimivat, joiden eteen ollaan tehty valtavasti työtä. Esim A-este on sellainen joka vireen noustessa olisi kiva suorittaa yhdellä laukalla ja tämän takia ollaan monia A-esteitä uusittu ja sen takia hyllytetty ratojamme. Joukkuekisassa kun ei voi mennä hyllyttämään tahallisesti. Joukkuekisa oli tänä vuonna erilainen. Ensin kisattiin karsintarata, joka oli hyppyrata ja kaikki joukkueen jäsenet juoksivat oman ratansa ja näistä tietty määrä joukkueita pääsi finaaliradalle. ATT:n minien karsintaradalla tehtiin joukkueemme kanssa kolme nollaa. Ainoina kaikista joukkueista. Ja niitä oli kyllä monta. Voitettiin siis karsintarata. ATT:n maksit tekivät myös kolme nollaa ainoana joukkueena ja voitetiin myös se (Kiitos ei kuulunut minulle sillä Teuvon kanssa hyllytettiin lähes jokaiseen kohtaan..)! Joukkuetoverit vetivät kyllä uskomatonta settiä. Nämä joukkueen voitot tarkoittivat sitä että 10 joukkuetta pääsi finaaliin ja finaali ratkottaisiin käänteisessä järjestyksessä. Oli kyllä ihan huikea fiilis, vaikka Teuvon hyllyttämiset harmittikin. Uskon että se keräsi liikaa kierroksia ja häiriötä levottomasta odottelupaikasta ja se että en saanut karsinassa palkattua sitä otolliseen mielentilaan, tätä pitää alkaa treenata enemmän myös viikottaisissa treeneissä. ATT:n maksit lähtivät siis finaalissa viimeisinä, joukkueessa tehtiin hyviä suorituksia (Me ei Teuvon kanssa tehty, vaan hyllytimme jälleen ja otimme virheitä pitkin matkaa..) ja joukkueemme oli 4. kaikista joukkueista. Todella lähellä mitalisijasta. ATT:n minien joukkue taasen korjasi koko potin murskavoitolla tehden NELJÄ (!) nollaa eli ollen ainoa joukkue joka teki nollatuloksen yhteistuloksissa. Alla oleva kuva puhukoon puolestaan :D
Oliko kyllä niin uskomaton joukkuehenki meidän tiimillä, kiitos asianosaiset <3 Ja jälleen oli hienoa pistellä Manun kanssa töppöstä toisen eteen ja tehdä oma osuutemme joukkueen eteen. Finaaliradalla lähdimme joukkueessa kolmantena ja maaliin tullessa puhtaalla suorituksella, tiesin että se oli siinä, me voitettiin ja nyt Sonia saa vielä parantaa meidän aikaamme. Että empä olisi kyllä uskonut että tämä mitali olisi SM-joukkuekisassa mahdollista kolmannen kerran peräkkäin ja vielä Manun viimeisten kisojen kunniaksi. Aivan uskomatonta :) Alla fiiliksiä vielä!
Manu kisaa tosiaan joukukuussa viimeiset kisat kotikisoissa ATT:llä, erittäin haikein fiiliksin, mutta myös tavallaan helpottuneiin fiiliksin. Manu on ansainnut eläkepäivänsä ja voi tästä lähin höntsäillä silloin tällöin. Ehkä alamme rallytokoilemaan taas enemmän. Saan myös agilitynosalta keskittyä nyt yhteen koiraan, Teuvoon!
On tullut taas aika vuosittaiselle blogin päivitykselle...
Tehdäänpä siis katsaus menneeseen vuoteen 2018
Vuosi 2018 oli kisatäyteinen vuosi vaikka startit Manun kanssa pienentyivät huimasti ja Teuvo aloitti toukokuussa kisailemaan myös agilityratoja. Käännekohta tapahtui loppuvuodesta Tampereella, kun Manu mitattiin pikkuminiksi, ja sai näin tullen hieman lisäaikaa ennen eläköitymistä. Tarkkana täytyy papan kanssa olla ettei treenaa liikaa/kisaa sekä myös huolehtii kuukausittaisista fysioterapia-ajoista. Ollaankin säännöllisesti saatu käydä Turun Koirafysiossa Tanjan taikakäsissä.
Ei vuosi 2018 ollut hullumpi vuosi tuloksellisesti ollenkaan. En vieläkään voi ymmärtää että nämä kaksi viimeistä vuotta ovat olleet ihan huikeita. Jotenkin myös pahalta tuntuu että kohta tämä kaikki Manun kanssa loppuu. Toivoin kuitenkin että saamme tämän vuoden syksyyn kisailla vielä viimeiset kisat mm. SM-kisat sekä seuramestaruuskisat. Suurempia tulos- tai kehitystavoitteita meillä ei ole, aiotaan vaan nauttia matkasta. Odotan kuitenkin paljon pääsyä pikkuminien SM-kisoihin. Loppuvuodesta alammekin keksiä muita hommia tai keskitytään entistä enemmin sohvalla makoiluun. Alla siis kuluneen vuoden saavutuksia.
Ensimmäiset EO-karsinnat Vantaa (tuplanolla pienellä yliajalla)
8.12. Lieto, triplanollavoitto + SERT-H -> FI AVA-H
Kasassa mineistä 5 SM-nollaa ja pikkumineistä 6 SM-nollaa
Päälimmäisenä mielessä toki SM-kisat, jossa teimme Manun kanssa omalla tasollamme hienon nolla tuloksen. Harmillisesti yksilökisassa kaaduin naamalleni, muutoin rata oli hieno ja Manu kulki hyvin! Ahvenanmaan reissu oli taas unohtumaton, siellä sitä jotenkin tuppaa vetämään itsestään kaiken ja tekemään hienoja ratoja. 8.12 vedimme omissa kotikisoissa triplanollavoitot sekä Manusta tuli Suomen Hyppyvalio! Voiko olla hienompaa tapaa päättää kisavuosi? <3
Manun ratoja 2018
Manu SM-joukkuehopea kukituksen jälkeen
Manu SM-kisoissa, kuva: Anne Barck
Manu SM-kisoissa, kuva: Anne Barck
Manu Seuramestaruuksissa
Manu ja Ani seuramestaruus-palkintojen jälkeen
Teuvon kulunut vuosi:
Saimme Teuvon kanssa toukokuussa 2018 juoksupuomin siihen kuntoon, että pääsimme virallisiin kisaamaan. Kisoissa onnistumisprosentti on ollut tasan 100%, olen tästä todella yllättynyt sillä usein treeneissä joudumme palaamaan askelia reippaasti taaksepäin ja esim käännökset ovat tuottaneet päänvaivaa. Teuvo kastroitiin toukokuussa, joten taukoa tuli heti treenaamisesta toukokuun kisojen jälkeen. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen päätöksestä kastroida Teuvo. Sen ahdistuneisuus on helpottanut erittäin paljon, ja välillä tuntuu kuin se olisi toinen koira. Ruoka maistuu jopa liikaakin ja siitä on tullut erittäin ahne. Ainainen pissan lutkuttaminen ja "jöpöttely" on jäänyt unholaan :D Kastrointitauolta asti palattuamme, ollaan keskitytty peruskunnon rakentamiseen mm. pyörälenkkien ja uimisen ohella. Näin talvella tehden pitkiä lenkkejä entistä enemmän. Myös Vetreellä koiralla ollaan käyty vastavirta-altaalla. Tästä saadaankin meille toivottavasti mukava peruskuntotreenimuoto talveksi.
Tosiaan kisarintamalla ollaan saatu onnistumisia ja askelmerkity kohdalleen, jotka ovat näkyneet sm-nollina, matkaa on vielä paljon, mikäli haluamme elokuun karkeloihin. Olen jo pitemmän aikaa ollut Teuvon kanssa tyytyväinen, mikäli onnistumme olemaan lähdössä nätisti ja puomi toimii. Kaikki muu onkin ollut tähän asti plussaa. Haluan säilyttää itselläni kivan tekemisen meiningin, mutta yrittää myös asettaa meille enemmän tavoitteita.
Tavoitteena 2019 olisi saada oma ohjaukseni sujuvammaksi, antaa Teuvon itsenäisesti mennä vielä entistä enemmän ja opettaa yksittäistä esteopetusta entistä paremmaksi. Esim keinun kanssa meillä on työstämistä, puomin sekä itsenäisten keppien kanssa. Kepit pitäisi nyt saada mahdollisimman nopeasti tehtyä kuuriluontoisesti, niin että Teuvo kestää omaa liikehäiriötäni ja erilaisia ohjauksia etenkin keppien lopussa. Meille useat virheet ovatkin kisoissa tulleet kepeiltä. Uskon että kun nämä palikat saadaan kasaan ja alle eheitä ratoja, niin plussana tulevat ne puhtaat radat ja näillen ollen löydämme itsemme Vantaalta SM-kisoista. Sivutuotteena toivon tottakai että valioituminen tapahtuisi tänä tai ensivuonna. Meillä on ollut muutoksia viime vuodesta alkaen treenirintamalla kun vaihdoimme treeniryhmää ATT:lla. Nyt vuodesta 2019 meillä vaihtuu jälleen kouluttaja ja alamme treenata viikoittain Tyynin ryhmässä. Mielenkiinnolla odotan mitä ensi vuosi tuo tullessaan ja toivon että pääsisimme kisailemaankin säännöllisemmin. Tässä Teuvon 2018 agilitykisaratoja:
Teuvon treenejä:
Tässä vielä juoksariprojekti, jota vuoden hinkkasimme enemmän ja vähemmän :D
Lopussa muutama jouluinen kuva pienistä tontuista, kuvannut Rita Larjava/Mageekuva
Tuli tuossa päiviteltyä facebookkiin tämän päiväisistä kisoista ja huomasin että tekstistä tuli hyvin pitkä. Sitten muistin, ainiin blogi ! Kisat Teuvon kanssa olivat tämän SM-nollien keräyskauden viimeiset kisat ja samalla jäämme juoksupuomin takia pitkälle kisatauolle agilityradoilta. Tähän kauteen mahtuu paljon hyvää tekemistä sekä kehittymistä vauhdin, lähtöjen ja esteosaamisen suhteen sekä lukuisten muitten tavotteiden suhteen. Tuli niitä SM-nolliakin tilille kerrytettyä elokuusta tuplan ja 13 nollan verran, kuitenkin niitä jäi puuttumaan kaksi yksittäistä agilitynollaa, joita ei moneen kuukauteen olla jostain syystä saatu aikaiseksi tehtyä. Aikaisemmin olen pitänyt SM-nollien täyttymistä oletuksena minulle. Manun kanssa olemme aina saaneet melko helposti nollat kasaan (lukuunottamatta yhtä vuotta jolloin viimeisestä mahdollisesta kisasta saimme puuttuvan tuplanollan). Nollien puuttumista en ole Teuvon suhteen suuremmin ajattellut tai harmitellut tai miettinyt että minun "pitäisi" ne kasaan saada. Olen hyväksynyt sen, että nopeamman ja kokematton koiran kanssa se ei ole "itsestäänselvyys". Täytyy minun myöntää että osa minusta toivoi kuitenkin, että nollat olisivat tulleet kasaan niin olisin saanut pähkäillä osallistuako vai. Toisaalta tuntuu ettei Teuvo ole häiriön ja lähtöjen suhteen ollenkaan valmis niin isoon kisatilanteeseen, mutta taas toisaalta se olisi tehnyt meille hyvää. Jokatapauksessa olin jonki aikaa sitten tehnyt päätöksen etten tänä vuonna osallistuisi SM-kisoihin Teuvon kanssa mikäli nuo puuttuvat nollat tulisivat. Haluan keskittyä (mahdollisesti) Manun viimeisiin arvokisoihin rauhassa.
Kisattiin tänään Teuvon kanssa tosiaa Sipoossa kolmen radan verran. Paljon mahtui hyvää ratoihin: rohkeampaa liikkumista, luottamista koiraan, pysyi lähdössä ja otti jokaisen kontaktin. Video: Teuvo Sipoossa
Agilityrata oli jälleen hyvin pienestä kiinni, muta tuli taas jäädytty alussa. Toisaalta pienestä tässä agilityssa onkin kyse ja sen riskin olen halunnut ottaa alkaessani treenata vauhtia. Seuraava vuosi tosiaan vierähtää varmasti juoksupuomin kanssa, hypäreillä tullaan kyllä kisaamaan jotta kisatatsi pysyy yllä. Yhdellä tapaa haikeaa, mutta odotan kovasti mitä tämä projekti tuo tullessaan, miten se etenee.
Sain myös hetki sitten kuulla, että pääsemme Manun kanssa edustamaan ATT:n minijoukkuetta SM-kisoihin Lappeenrantaan. Uutisen kuullessani olin vähällä pudota tuolilta, niin siistiltä tämä mahdollisuus tuntuu. Meillä on muutenkin tosi kiva ja hyvällä hengellä varustettu joukkue.
Manun kanssa olen nyt vähän päässyt kisaamaan, koska Manu on asunut koko kevään Porissa vanhempieni luona, mutta pikkuhiljaa ollaan saatu taas tatsista kiinni. Onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa treenata sekä huoltokin pitää toki tehdän. Parin viikon päästä siis kohti Lappeenrannan joukkue-sekä yksilökisoja.
Alla vielä muutama kuva sitten viime blogipäivityksen, kuvat ottanut kukas muukaan kuin Rita Larjava :)
Käytiin mätsäreissä treenaamassa, sillä Teuvo on menossa kesällä toivottavasti siihen ekaan ja viimeiseen näyttelyyn :)
Jaaha, viime kerrasta onkin (vaihteeksi) tovi aikaa. Päivitän jälleen yhdessä postauksessa meidän viime vuoden sekä tätä vuotta treenin ja touhuumisen saralla (Oikeen hävettää tää laiskuus).
Tänne me ollaan Naantalilaistuttu. Uusia kavereita ja ystäviä ollaan saatu (sekä koirat että minä), onhan meillä silti ikävä Poriin ja siellä pyritäänkin käymään ainakin kerran kuussa.
Kaikkea hauskaa tehtiin viime vuonna (okei sanoinko jo et hävettää) ja yritän tässä muistella mitä nostaisin pinnalle ensimmäisenä. Ekana tulee tietysti mieleen Manun valioituminen maaliskuussa Ahvenanmaalla. Mentiin sieltä hakemaan sitä mitä haluttiin ja se me vihdoin saatiin! Manulta puuttuu vielä kaksi hyppysertiä ja ne olisi haaveissa saada vielä. Manulla on SM-nollat kasassa ja kohta odotellaankin tietoa päästäänkö ATT:n joukkueeseen vai pitääkö hakea edustusvapautta. Tarkoituksena olisi ainakin vielä kerran mennä SM-kisoihin. Manu, kuten Anikin täyttävät kahdeksan vuotta kesällä, joten ovat kohta vetsku-iässä. Toivotaan että saadaan vielä treenata ja viettää yhdessä monen monta vuotta!
Myös Ani tienasi yhden hyppysertin itselleen sekä pari kuukautta sitten valioitui epävirallisesti sillä hänhän on sekarotuinen virallisesti. Nyt odotellaan syksyä, jotta saavaan ottaa viimeinen agilityserti vastaan. Kääpiöpinseri on kuin viini, paranee vanhetessaan ;).
Elokuussa oli myös ATT:n seuramestaruuskisat jossa ani sai pronssia. Kuka olisi uskonut? :)
Kuva: Rita Larjava
Teuvo kisaa nykyisin kuninkuusluokassa ja myös "menestystä" tuli siinä mielin että Teuvo on saanut plakkariin ekan hyppy- sekä agisertin (Toisen peräti nollavoitolla). Ollaan saatu peräti 11 nollaa (sisältäen tuplan) SM-karsintoja varten. Meiltä siis puuttuu vielä kaksi yksittäistä nollaa osallistumisoikeutta varten. Kaikinpuolin meidän yhteistyön treenaaminen on tuottanut suurta tulossa. Lähdöt toimivat hienosti (Käytiin Tanja Kurikan pommin varmat lähdöt-kurssi, jota voin kaikille suositella lämpimästi). Teuvo tekee nykyisin mulle hommia, sen vauhti on kasvanut todella paljon. Vauhdin kasvaminen onkin ollut yksi viime vuoden tavoitteista, sekä se on edelleen meidän tavoite. Nykyisin on jopa tuntunut että se vauhti ja kiihkeys on kasvanut niin paljon ettei noi taidot pysy samassa vauhdissa mukana :D
Tavoitteenamme on myös hauskanpito, jota ei saa koskaan unohtaa. Niillä tuloksilla tai nollilla ei ole mitään väliä tässä kohtaa meidän matkaa. Ihanaa kun on löytänyt ihan uuden asenteen treenaamiseen ja kisaamiseen. Kesäkuussa meillä alkaa jännittävä projekti: JUOKSUPUOMI. Tästä tulee varmasti pitkäjänteinen prosessi, mutta onneksi täällä on meillä oikeat ihmiset auttamassa. Tavoiteena on myös tänä kesänä saada Teuvolle näyttelysä H, joten ei sinnekään sitten tarvitsisi toistamiseen mennä ;)
Tässä fiilistelynä Manun viime vuoden SM-kisat sekä MM-karsinnat. SM-kisoissa tehtiin hieno nolla joukkueelle (edustettiin Suomen kääpiöpinsereitä), meidän yhteissijoitus oli 14!! Yksilöissä Manu tuli riman ali (teki tälläisen sitten ensimmäisen kerran ikinä), ja meille tulokseksi HYL. Itse olin niin adrenaliineissa etten edes huomannut kyseistä tapahtumaa. Kaikin puolin SM-kisaviikonloppu oli hieno, matkaseurani sai sm-joukkuepronssia ja vielä omalle edustusseuralleni.
Karsinnoissa meillä oli mieletön meno päällä. Ensimmäiseltä päivältä tehtiin kaksi nolla, yliaikaa muutamat sekunnit molemmilta. Kotona illalla kaveri soitti ja kertoi että päästiin yhteistuloksin toiselle päivälle! Miten hieno fiilis olikaan ja kokemuksena ihan unohtumaton. Toisena päivänä tehtiin HYL, 5 ja finaaliradalta 0 <3. Tuli nämäkin kisat koettua Manun kanssa. Lopullinen sijoitus 38 !!!
Alla video SM-kisoista.
Tässä nyt aika pintapuolisesti päivitetty vuoden highlightit :D
Sitten vielä kuvaöverit ! Kuvaajana tietysti Rita Larjava
Tämä kuva tuli valituksi meidän agilityseuran uudeksi kansikuvaksi! Onneksi leikkasivat minut pois ;)
Manu on jonkin verran asunut porukoillani Porissa, sillä eroahdistuneen elämä on rankkaa Manulle, naapureille ja minulle. Katsotaan mitä loppuvuosi tuo tullessaan asumisjärjestelyissä.
Teuvo lempi puuhassaan !
Miten upea talvinen keli olikaan Naantalin jäällä !
Teuvon ihan parhaita kavereita on Rita ranskantuonti kelpie Chick
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Tiina Kontto
Sekä yksi BFF Friida australiankelpie !Kuva: Tiina Kontto
