Teukka tänään 9 vk :)

Meille kuuluu oikein hyvää, mutta myös erittäin huonoa. Mieltä kiusaa se, että Manu sairastui edellisyönä kennelyskään (mikä on jo itsessään ihan kamalaa), mutta myös se että pentu on sen saanut. Vein vanhemmat koirat heti porukoilleni, jotta tauti et pentuun leviäisi. Myös eläinlääkärille soitettu ja nyt mennään ihan rauhallisesti eteenpäin ja odotetaan joskos Manun yskintä tässä parin päivän sisällä vähentyisi. Äitini tietysti stressaa ja panikoi minkä ehtii ja yrittää tartuttaa sitä minuun. Kamalinta on se että minun pitäisi kotona olla iloinen vaikka surettaa etten ole hoitamassa noita kahta... Kennelyskä ku voi tarttua myös minun välitykselläni joten en ota sitä riskiä että menisin katsomaan Manua ja Ania. Eli me ollaan nyt sitten reilu 2 viikkoa karanteenissa koirajutuista. Eli suunnitelmiin tuli nyt suuret muutokset. 

Ehdittiin me ennen tätä kennelyskäepisodia, käydä moikkaamassa Teukan "velipuolta" sekä narttu bordercolliepentua :) Velipuolilla oli kova meno päällä, riehumista riitti. Oli se vaan mukava katsoa toisten temmeltämistä. Kaverini sai räpsittyä hienoja kuvia pojista, niitä löytyy tekstin lopusta. Vapaana Teukka on jo ollut kivasti sekä yksin oleminen on tähän asti mennyt hyvin. Parissa päivässä huomaa jo hyvin kuinka se hakee kontaktia, on se muutenkin niin sosiaalinen pentu. Oikeastaan minkään kanssa ei ole vielä ollut mitään suurempaa ongelmaa ja naksuttelun olen aloittanut tänään. Toivotaan että kaikki sujuu samaan malliin. 

Lauma kasvoi yhdellä!

Tänä yönä klo 00.30 ajettiin kaverin pihaan, joka oli miehensä kanssa tulossa Helsingistä kolmen kelpien kanssa. Yksi oli jo noudettu omaan kotiin Hki-lentokentällä. Nämä pennut kaverini haki yksin Englannista asti. Heillä oli pitkä matka edessä ja minä olin töissä ja kovasti odottamassa pentua saapuvaksi. Vihdoinkin kello siirtyi eteenpäin ja saatiin lähteä noutamaan koiria.

Auton ovet avatessa eteen astui "miellyttävän" pistävä tuoksu. Kakarat pääsivät ensitöikseen pesulle, omissa jätöksissään kun olivat kierineet kopissa. Rassukat, varmasti niillä raskas ja pelottava lentomatka :(. Pennuista ei kuitenkaan näkynyt hetkeäkään että olisivat raskaan päivään olleet koneessa taikka istuneet autossa. Meno oli aikamoista riehumista. 

Kaverini toi tosiaan itselleen pennun, minulle sekä kahdelle muulle suomalaiselle. Tämä pennun otto meni aika nopealla aikataululla ja odottamista ei ollut kauheasti. Itsekään en meinannu pysyä näissä viime ajan koirakuvioissa, mutta nyt meillä on se kauan haaveksimani workingkelpie. Ensiajatus nähtyäni oli, että ompas energinen ja oman tahtonsa tietävä pentu. Ja tätä mieltä olen edelleenkin. Meidän pennulla on järki päässä, alistuu vanhemmille koirille ja on reipas. Mitä nyt päivän aikana voi omasta koirastaan sanoa?!

Pentu sai nimekseen Teuvo. Nimi sopii laumaamme ja näyttäähän pentu myös vähän Teuvolta ;) Pennulle on varattu suunnitelmia agilityyn, tokoon sekä paimennukseen. Todennäköisesti tullaan kokeilemaan paljon muutakin. Nyt alkuun keskitytään kivaan tekemiseen, yhteisen sävelen löytämiseen ja perustottelevaisuuden opetteluun. Tällä hetkellä pentu kuorsaa vatsa täynnä omassa sängyssään, kuorsaten ja nähden pennun hyviä unia :)

Teuvon oma esittelysivu !

Alla ihka ensimmäinen yökuva juuri tulleesta perheenjäsenestä. Vauhtia oli ja vaikea oli saada kännykällä kuvaa :)

Manu valloittamassa Oulua sekä sunnuntaikävelemässä ensimmäisissä TOKOkisoissa

Viikonlopun suunnitelmana oli mennä Ouluun kaverin kanssa, ottaa poikaystävät ja koirat mukaan. Reissun tarkoitus oli mennä katsomaan kaverini tulevaa bc-pentua sekä samalla pyrähtää agikisoissa, pieni irtiotto arjen keskellä. Tiesin että viikonlopusta tulee rankka, sillä sunnuntaiksi ilmoitin minut ja Manun ensimmäiseen tokokokeeseen.

Perjantaina startattiin klo 17 Ouluun. Perillä oltiin vasta myöhään ja yö kului nopeasti hotellissa. Lauantaina lähdettiin Oulunsaloon lällyttämään pentuja, ja kyllä olivatkin suloisia. Toivottavasti saisin itsellenikin pienen ällöttävän pennun nuuskuteltavaksi vielä tänä vuonna.. Kasvattajan luona meni tovi aikaa ja pääsimpä siellä katsomaan myös workingkelpietä ja kuulemaan kasvattajan mielipiteitä näiden kahden rodun eroista. Tämä wörkki oli kyllä hauska (ja vähän myös hullu) tapaus :). Kaverini joutuu nyt odottelemaan vielä kolme viikkoa pentua kotiin saapuvaksi, mutta lohdutin että kyllä se aika nopeasti menee. 

Tämän jälkeen mentiin Oulun koirakerhon järjestämiin virallisiin agikisoihin, jossa meillä oli Manun kanssa kaksi agistarttia. Jotenkin ajatuksena oli ettei Oulussa varmaan ole niin kovaa tasoa mitä täällä meillä päin, mutta luuloni osottautui vääräksi. Oulussa oli kovinkin nopeeta ja osaavaa porukkaa. Tuomarina kisoissa oli Ritva Herrala, aivan uusi tuomari meille, mutta erittäin positiivinen kokemus eli hänen radoilleen voi mennä myös tulevaisuudessa. Rataprofiilia ei näe nyt mistään, sillä emme kuvanneet ratoja lainkaan, harmi. Radat olivat kuitenkin nopea tempoisia, sai juosta. Eivät liian helppoja, mutta eivät myöskään liian vaikeita. Manulla oli oikein hyvä vauhti ja rata tuntui mielestäni sujuvalta. Ainoa ongelma minulla oli taas rytmittämisen kanssa, eli tuli taas liian kovaa rynnistettyä esteeltä toiselle joka sekoitti omaa ohjausta. Eli tältä ekalta agiradalta saatiin nolla, ajalla -5,xx. Tämä riitti sijoitukseen 12/30?. Myös reissukaverimme saivat samalta radalta nollan! 

Toinen rata oli myös kiva, yhtä lujaa sai mennä. Itseasiassa tämä toinen rata oli ensimmäinen rata käännettynä ja muutamia esteitä oli vaihdettu.  Mulla oli tällä radalla vielä kiireempi mitä ensimmäisellä ja se kostautui sitten. Ensini otettiin kielto hypyltä, jota syytän ihan Manun viaksi. Tämän jälkeen ohjaus "hajosi" ja tuli vedätettyä liikaa ja näin ollen mentiin yhden esteen ohitse. Liekö kova temponi johtuvan uusista juoksuhousuista joita tuli kokeiltua, vai mistä moinen vauhti mahtoi löytyä? ;) Kaikenkaikkiaan parasta, että minulle jäi taas hyvä mieli kisoista ja nyt oli mukana sitä intoa mikä on ollut kauan hukassa. Ja nyt meillä on myös yksi nolla kisakalenterissa joka on saatu Oulusta. Meillä on tällä hetkellä 22 nollaa radoilta ja tuli matkan aikana myös vähän suunniteltua SM-kisojen hotellissayöpymistä ym. 

Alla kuva pojista nollaratojen jälkeen. Ilma oli mukava, vähän viileä mutta auringossa tarkeni jo.

Sunnuntai aamuna oltiin kotona 3.15, siitä suoriksi nukkumaan ja herätyskello soittamaan klo 8.50 tokokisoihin. Voin sanoa aamulla ei paljoa naurattanut. Minulla oli vähän jo sellainen asenne että "mennään nyt katsomaan, ei tästä mitään kuitenkaan tule kun Manukin on väsynyt eilisestä". Tässä taas nähdään tämä minkä olen ennenkin todennut: kun otan asenteen että kaikki menee pieleen niin yllätyn positiivisesti. Kun lähden tappomeiningillä kisoihin ym, niin silloin kisaamisesta ei tule yhtään mitään. Eli pessimisti ei pety?

Kokeet olivat tosiaan Porissa ja tuomarina Ilkka Sten. Startattiin ekassa ryhmässä alokasluokassa ja oltiin ryhmän viimeisinä vuorossa. Tässä meidän pisteytykset sekä suluissa omat selitykset ja mielipiteet :D

• Luoksepäästävyys 10
• Paikalla makaaminen 5     (Manu meni maahan, mutta nousi istumaan. Vierestä lähti eurasier toista koiraa moikkaamaan ja lähtivät juoksemaan yhdessä, Manu istui silti nätisti joten peukku sille. Tämä toisaalta outoa, koska Manu ei juurikaan nouse, lukuunottamatta viime keskiviikon kisanomaisia treenejä, istumaan/lähde paikalta. Toisaalta, voi olla että oli aamulla hiukan kylmä, mitä tuon kääpiön ajatuksistakaan tietää.)
• Seuraaminen kytkettynä 8
• Seuraaminen taluttimetta 7 (yleensä taluttimetta seuraaminen on ollut Manulle vahvempi. Seuraaminen tänään oli muutenkin sunnuntaikävelyä muistuttavaa ja kun lähdin juoksemaan seuraamisessa Manu ampaisi hetkellisesti pidemmälle ja oli muutenkin pihalla)
• Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 (Manu nosti kyynärpäät ilmaan. Eli jos näistä kokeista jotain jäi mieleen niin maahanmeno pissi :))
•  Luoksetulo 10
• Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (Jes, parin viikon tehotreeni toi tulosta :p)
• Estehyppy 10
• Kokonaisvaikutus 10

Yhteispisteet 165 ja sijoitus 11/24. Eli todellakin yllätyin positiivisesti ja mitä pidemmälle koetta mentiin sitä parempi fiilis, eli heti kun päästiin tuosta seuraamisesta pois niin tuntu jopa kivalta tehdä yhdessä liikkeitä. Tämä mulla onkin ongelmana että pitäisi keskittyä omaan fiilikseen ja pitää hauskaa. Tässä kuitenkin onnistuin mielestäni aika hyvin.  Harmikseni kukaan ei ollut kuvaamassa meidän suoritusta, olisi ollut jälkeenpäin ihan kiva nähdä miltä esim. seuraaminen näytti. Mutta nyt tiedän mitä meidän pitää treenata ja olen jo katsonut tulevia tokokokeita, vielä pitää odottaa työvuoroja josko voi laittaa ilmoittautumisia menemään :)