Lähdin ystäväni Sonian kanssa jo yhteiseksi perinteeksi muodostuneelle reissulle ja ihana siskoni majoitti meidät jälleen <3. Tällä kertaa tosiaan mukana oli Sonian sheltti Stella ja minun Manu ja Teuvo. Teuvon läsnäolo tuo aina oman jännityksensä sillä hän osaa julkisilla paikoilla olla aika sähläävä ja reaktiivinen ja vaatii minun erityishuomiotani aina.
Käytiin perjantaina jo pystyttämässä teltan ja viemässä kaikki tarpeellinen sinne. Muunmuassa patja, tyynyt ja peitot. Kyllä kuit aivan oikein, meillähän oli pitkä viikonloppu ja päivät tulossa :D. Saatiin myös pystytettyä koirien häkit ym valmiiksi, jottei kisapäivänä menisi tähän aikaa. Manun startti kun oli lauantaina jo liki ysiä aamulla.
Lauantaina tosiaan herättiin aikaisin ja lähdettiin kisapaikalle. Rataantutustuminen meni jokseenkin haikeissa tunnelmissa tietäen että Manun kanssa olemme täällä viimeistä kertaa. Jopa tätä kirjoittaessani huomaan kuinka silmiini menee roskia :'(. Rataantutustumisessa minulla oli myös jokseenkin paha olo, aivan ihmeellistä tunteiden vuoristorataa. Sonia piti Manua rataantutustumisemme ja kun poistuin kentältä hän tuli minua vastaan itkien ja siinä me sitten itkimme yhdessä Manu kainalossa. Siinä sitten yritin kasata itseni valmistautuakseni ratasuoritukseen. Starttimme oli kuitenkin melko alussa ja pikkuminit menivät erittäin nopeasti, olihan kyseessä myös hypäri.
Radalle päästessä kaikki pahaolo ja haikeus unohtui ja olin vain onnellinen kun saamme mennä. Meillä oli mukavaa ja on ihan parasta mennä oman luottopakkinsa kanssa yhdessä. Harmillisesti Manu hieman liukastui, koska edellisenä iltana oli satanut taivaan täydeltä ja aamulla kenttä oli vielä todella liukas. Liukastuminen ei onneksi ihan kamalan näköinen ollut ja jatkoin radan loppuun, Manu liikkui hyvin. Kohtaloksemme radalla koitui keppien sisäänmeno josta tulikin sitten viisi virhepistettä. Olisihan se ollut aivan mahtavaa päästä viimeistä kertaa finaaliin. Ensimmäisissä SM-kisoissamme 2013 päästiin finaaliin ja vedettiinkin koko viikonloppuna nollat kaikilta radoilta. Mutta tänä vuonna meno oli virhettä lukuunottamatta kyllä todella hyvää menoa. Maalissa juhlimme, oma haikeus oli muuttunut onnellisuudeksi ja ihme kyllä en edes yhtään itkenyt maaliin tultua. Onhan meillä ollut ihan uskomaton agilityura sekä SM-kisat. Nämä olivat meidän seitemännet! SM-kisat ja Manulla on joka vuosi kisatessaan ollut oikeus osallistua.
Alla Manun yksilörata (myös joukkueradat videolla)
Kaikki ylläolevat kuvat: Anne Barck
Kuvassa Sonia ja Minä Manun rataantutustumisen jälkeen. Agility on kyllä tuonut elämääni tärkeitä ystäviä <3
Teuvon yksilörata oli erittäin hieno. Okei hän oli aika villinä kaikesta häiriöstä, mutta pysyi kuitenkin lähdössä ja luki ohjaustani. Toiseksi viimeiselle esteelle mennessä minulta loppui usko ja sössin ratamme kahden kiellon verran. Tietää ainakin että nyt saa treenata takaaleikkauksia ;) Tämä oli erittäin hyvä arvokisakokemus meille ja näitä tarvitsemme ehdottomasti lisää, koska näissä Teuvon kierrokset nousevat ihan älyttömästi.
Ylläolevat kuvat: Anne Barck
Kaksi ylläolevaa kuvaa: Jukka Pätynen/Koirakuvat
Sunnuntaina kisattiin joukkuekisat. Näissä joukkuekisoissa on aina sitä jotain. Ja tänä vuonna tosiaan molemmat pojat olivat seuramme Agility-Team Turku Ry:n joukkueessa! Miten huikea juttu :) Teuvon kanssa minua tosiaan jännitti kovasti mennä joukkueradalle, sillä sen kanssa nämä tilanteet on vielä niin uusia etten tiennyt mitä koko kisasta mahtaa tulla ja miten kontaktit esim toimivat, joiden eteen ollaan tehty valtavasti työtä. Esim A-este on sellainen joka vireen noustessa olisi kiva suorittaa yhdellä laukalla ja tämän takia ollaan monia A-esteitä uusittu ja sen takia hyllytetty ratojamme. Joukkuekisassa kun ei voi mennä hyllyttämään tahallisesti.
Joukkuekisa oli tänä vuonna erilainen. Ensin kisattiin karsintarata, joka oli hyppyrata ja kaikki joukkueen jäsenet juoksivat oman ratansa ja näistä tietty määrä joukkueita pääsi finaaliradalle.
ATT:n minien karsintaradalla tehtiin joukkueemme kanssa kolme nollaa. Ainoina kaikista joukkueista. Ja niitä oli kyllä monta. Voitettiin siis karsintarata.
ATT:n maksit tekivät myös kolme nollaa ainoana joukkueena ja voitetiin myös se (Kiitos ei kuulunut minulle sillä Teuvon kanssa hyllytettiin lähes jokaiseen kohtaan..)! Joukkuetoverit vetivät kyllä uskomatonta settiä. Nämä joukkueen voitot tarkoittivat sitä että 10 joukkuetta pääsi finaaliin ja finaali ratkottaisiin käänteisessä järjestyksessä. Oli kyllä ihan huikea fiilis, vaikka Teuvon hyllyttämiset harmittikin. Uskon että se keräsi liikaa kierroksia ja häiriötä levottomasta odottelupaikasta ja se että en saanut karsinassa palkattua sitä otolliseen mielentilaan, tätä pitää alkaa treenata enemmän myös viikottaisissa treeneissä.
ATT:n maksit lähtivät siis finaalissa viimeisinä, joukkueessa tehtiin hyviä suorituksia (Me ei Teuvon kanssa tehty, vaan hyllytimme jälleen ja otimme virheitä pitkin matkaa..) ja joukkueemme oli 4. kaikista joukkueista. Todella lähellä mitalisijasta.
ATT:n minien joukkue taasen korjasi koko potin murskavoitolla tehden NELJÄ (!) nollaa eli ollen ainoa joukkue joka teki nollatuloksen yhteistuloksissa. Alla oleva kuva puhukoon puolestaan :D
Oliko kyllä niin uskomaton joukkuehenki meidän tiimillä, kiitos asianosaiset <3 Ja jälleen oli hienoa pistellä Manun kanssa töppöstä toisen eteen ja tehdä oma osuutemme joukkueen eteen. Finaaliradalla lähdimme joukkueessa kolmantena ja maaliin tullessa puhtaalla suorituksella, tiesin että se oli siinä, me voitettiin ja nyt Sonia saa vielä parantaa meidän aikaamme. Että empä olisi kyllä uskonut että tämä mitali olisi SM-joukkuekisassa mahdollista kolmannen kerran peräkkäin ja vielä Manun viimeisten kisojen kunniaksi. Aivan uskomatonta :)
Alla fiiliksiä vielä!
Joukkueesa: Johanna Suuronen & käävil Hirmu, Heidi Kohonen & shelam Wii, Petra Malin & kääpin Manu, Sonia Delatte & shelam Stella
Ylläolevat kuvat: Koirakuvat/Jukka Pätynen
Alla vielä video Minijoukkueemme suorituksesta:
Manu kisaa tosiaan joukukuussa viimeiset kisat kotikisoissa ATT:llä, erittäin haikein fiiliksin, mutta myös tavallaan helpottuneiin fiiliksin. Manu on ansainnut eläkepäivänsä ja voi tästä lähin höntsäillä silloin tällöin. Ehkä alamme rallytokoilemaan taas enemmän. Saan myös agilitynosalta keskittyä nyt yhteen koiraan, Teuvoon!
